Cora 17 viikkoa!

Miun pienenpieni pentu on jo 17 viikkoa!

Aika menee niin nopeesti,  mun mielestä kun me käytiin vasta viikko sit hakemassa tuo sieltä porista mutta ei.  Siitähän on jo yli kuukausi.  Neiti kasvaa hirmu nopeesti,  kolme senttiä niin se on Ruskon korkuinen, nyt säkä pyörii siinä 49-50 sentin välissä. Painoa on noin 15kg. Muuten meillä menee tosi kivasti Coran kanssa. Semmosta normaalia pentuarkea eletään edelleen.

Ollaan nyt kaksi kertaa käyty kvl:an palveluskoirien kentällä tottistreeneissä.  Mua jännitti tosi paljon ekaa kertaa mennä sinne ihan vieraiden ihmisten joukkoon.
Mä oon oikeesti tosi kova jännittämään uusia ihmisiä ja tilanteita.
Onneksi huomasin,  et jännitys oli ihan turhaa kun meitä tultiin heti tervehtimään ja juttukin lähti luistamaan kuin itsestään.  Mahtavia ihmisiä ja hienoja koiria tuolla pyörii!

Ekan kerran tottakai kouluttaja halusi nähdä mitä me jo ollaan Coran kanssa opeteltu ja miten tuo tekee hommia.  Seuruu ja perusasento meillä oli kouluttajan mielestä tosi hyvällä pohjalla ja pentu vaikutti todella hyvältä ja reippaalta. Oli kiva kuulla että meidän tekeminen näyttää jonkun muunkin silmään hyvältä ja että Cora sai hyviä pisteitä luonteestaan ;)
Ens kerralla otetaanki jo hiukan eteen menoja, ettei homma oo vaan sitä samaa -perusasento-seuraa-maahan-luoksetulo-toistamista.

Huomaan kyllä toko ja tottisporukassa suuria eroja.  Tottiksessa homma on paljon rennompaa  ja sä voit mennä juttelemaan kenen tahansa kanssa aivan kun ois tuntenut jo kauan.  Tokossa taas porukka on paljon totisempaa jo pelkästään siellä treeneissä ja homma on semmosta yksin paahtamista vaikka ollaankin porukassa.

Ehkä mä oon vielä vähän täpinöissäni tästä ja siksi näen asiat näin eri tavalla,  en tiedä. Katotaan sit kun ollaan kuukaus pari käyty et vieläkö mulla on nää pinkit lasit päässä tottisporukan suhteen :D

Remo alkaa päästä mörköiästään yli vihdoin!  Enää ei jakseta pöhistä ihan jokaiselle uudelle ihmiselle ketä nähdään,  eikä ulkona ole enää pelottavia pikku-ukkoja joita tarvis pelästyä kesken lenkin.. Muutenkin meidän syksy on lähtenyt kivasti käyntiin.  Odotellaan nyt vielä et päästäis pellolle niin syksy ois saatu virallisesti avattua! Mä tykkään tästä alkusyksystä tää on ihan parasta aikaa,    aurinko paistaa,  lehdet alkaa kellertää ja pellot hohtaa kauniina auringosta. Vitsi syksy on kiva.

Läppäri sanoi itsensä irti.

Hupsista,  pieni blogitauko taisikin venähtää hieman pidemmäksi tauoksi. Läppäri päätti ettei enää tee töitä mun kanssa. Ollaan tosiaan oltu aika hiljaisia täällä bloginpuolella, pahoittelut siitä.

Koitan nyt kuitenkin saada jotain yhteenvetoa aikaan näitä hiljaisista viikoista joita ollaan pidetty.
Meillä alkoi Remon kanssa kesätauon jälkeiset tokoilut taas pyörimään KSSK:n kentällä/hallilla. Kiva päästä parin kuukauden tauon jälkeen treenaamaan taas häiriössä ja hiomaan liikkeitä siellä kuntoon. Parit ekat kerrat oli taas kauheaa säätämistä, eikä treeneistä tuntunut tulevan mitään. Eilen kuitenkin saatiin kuin tilauksesta kivat treenit kun meidän lisäksi paikalle oli eksynyt vain kaksi muuta koirakkoa. Kouluttajat kysyivät, että halutaanko tehdä ryhmässä vai otetaanko jokaiselle omat kouluttajat ja treenataan yksiköittäin.  Yksilötreenit oli kaikkien mieleen. Me otettiin sit Remon kanssa seuruuta/kontaktia ja muutamat luoksetulot. Oli kiva kun pääsi oikeesti purkamaan ongelmakohtia ja sai neuvoja kuinka tästä jatketaan noin herkän koiran kanssa. Pitkästä aikaa musta myös tuntui, et Remokin nautti treeneistä ja yhdessä tekemisestä.

Niin ja meinasinhan mä jo unohtaa mainita, että Remohan täytti lauantaina vuoden! Iso poika jo ainakin jos kokoa katsoo. Mieleltäänhän tuo on vielä ihan kakara. Mutta nyt on eka vuosi takana ja toivottavasti vielä monta edessä.

Eilen käytiin sitten myös eläinlääkärillä hakemassa Coralle toinen rokotus ja Remolle todistus kivesviasta. Voi poika parka kun "synttärilahjaksi" saakin kastrointi ajan. Aika leikkaukseen vaarataan kyllä vasta syyskuun loppuun sillä ens kuun alussa mennään kasvattajalle pentuetapaamiseen.
Hieman mua harmittaa kun se toinen kives ei ole laskeutunut, mutta eihän näille mitään voi..
Mähän olen nähnyt jo varmaan kaksi viikkoa kauheita painajaisia tuosta leikkauksesta. Kyselin sitten eläinlääkäriltä tuosta leikkauksesta, että onko se miten paljon vaikeampi kun toinen on piilokives. Vastasi että riippuu tietysti siitä miten syvällä se siellä vatsaontelossa on. Aikaa saa kyllä enemmin varata mutta muuten ihan rutiinileikkaus, että ei tässä mitään hätää ole ja voin kuulemma olla ihan rauhassa. Hehe.

Tänään mennään Coran kanssa ekaa kertaa kouvolanpalveluskoirien kentälle tottistreeneihin. Kirjottelen sitten toista postausta Coran treeneistä ja siitä miten tuon naperon kanssa on muuten mennyt.

Loppuun kuitenkin muutamat kuvat vielä.

Cora edessä, takana Halla, Kike ja Remo

Cora ottaa kohta Ruskon kiinni korkeudessa. Iik

Postauksen olen tehnyt puhelimella, toivottavasti ei ole sekava tai kuvat miten sattuu.