Facen valkkariryhmässä oli päivitys siitä, että onko "pelkkä" kotikoira jotenkin huonompi kun titteleitä kahmiva harrastuskoira.
Jotenkin mulle tuli myös vähän hassu olo tuosta kysymyksestä.
Siis ei kai kukaan oikeesti pidä koiraa vain harrastusvälineenä ja kisakoneena jonka kanssa kahlataan kisoja läpi vain kaikkien titteleiden ja koulutustunnusten toivossa?
Tottakai harrastuksien myötä tulee haaveita ja tavoitteita joita kohti pyrkii. Se on ihan normaalia missä tahansa harrastuksessa. Haaveita ja tavotteita on hyvä aina olla.
Mulle itselle jokainen näistä omista koirista on ensisijaisesti rakas lemmikki, perheenjäsen, lenkkikaveri ja sitten vasta tulee ne kaikki harrastukset.
Toko, jälki jne, on meille kivaa yhdessä tekemistä. Olen myös sitä mieltä, että niin kauan kun koiralla riittää työintoa niin me harrastetaan mutta jos homma alkaa näyttämään sille ettei koiraa enää kiinnosta niin me lopetetaan. Väkisin ei väännetä ikinä, tekemisen ilo pitää säilyä niin mulla kun koirallakin. Tässä siis mun mielipide, kotikoira ei ole yhtään sen huonompi kuin harrastuskoira.
Näiden pohdintojen kautta ajattelinkin, että ehkä saisin vihdoin jonkinlaista tekstiä kasaan siitä, millainen Remo on harrastuskoirana,
Remo on matalaviettinen, pehmeä ja herkästi paineistuva koira. Nuo ominaisuudet siitä huomaa varsinkin tokoa tehdessä. Kuten olen koiran omalle sivullekkin kirjoittanut niin se ei kestä palautetta tehdyistä virheistä mutta vaatii selkeät ohjeet mitä siltä vaaditaan.
TOKO: Remo oppii asioita todella nopeasti ja sen puoleen ton kanssa ei ole mitään vaikeuksia. Pehmeys ja matalaviettisyys tuo tähän omaa haastettaan. Koiran matalaviettisyyden takia moottoria ei riitä pitkiin seuruisiin tai tappavan tylsiin toistoihin. Remo paineistuu ja turhautuu helposti ja tällöin koira heittää itselleen sijaistoiminnot päälle. Sijaistoimintoina on esimerkiksi haukottelua, muualle mulkoilua, itsensä rapsuttelua jne.
Eilen otettiin kotipihalla pientä seuruupätkää lelulla ja homma meni ihan ok. Treenitauko on selvästi tehnyt koiralle taas hyvää. Ens kuussa meillä alkaa taas ohjatut treenit niin saa nähdä miten koira siellä nyt toimii.
JÄLKI: Tällä hetkellä meidän ykköslaji.
Remolla on hyvä ruuanhankinta vietti, eli toisin sanoen se on ahne. Jäljellä ahneus on mun mielestä vaan hyvä juttu. Remo etenee jäljellä rauhallisesti ilman turhaa kiirettä ja kaahottamista.
Kovan koiran jälkeen (Rusko) tuo pehmeys aiheuttaa mulle todella paljon harmaita hiuksia. Ärrän pystyi heittää kuvainnollisesti vaikka seinälle ja se ei ottanut mistään nokkiinsa. Remolle ei voi edes tuhahtaa kun se ottaa heti itseensä ja maailma kaatuu tuon koiraparan päälle.
Remon kanssa tokoa harrastaessa oman olemuksen pitää olla rauhallinen ja aika seesteinen.
Niin kuin aiemmin jo kirjoitin, harrastamisen edetessä tulee haaveita ja tavoitteita. Toisilla se on käyttäytymiskokeesta hyväksytty tulos ja toisilla tokon SM-kisat.
Tavotteita on mullakin ja niitä kohti pyritään askel kerrallaan. Se meneekö meillä niiden saavuttamiseen vuosi vai 5 vuotta, sitä ei tiedä. Tai vaikka me ei koskaan päästäisi edes sinne tavoitteisiin asti niin ainakin meillä on ollut ihan huippu hauskaa treenatessa enemmän ja vähemmän tosissaan.
Remo on kuitenkin mun elämäni THE Koira ja tulee aina olemaan.
