sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Remon kastroinnista.


Kuvittelin että tämä kastrointi olisi jotenkin itselle helppo juttu, eikä leikkausta miettisi sen enempää koska se on pakollinen kivesvian takia.
Huomasin, että kun olin saanut virallisen kivesvika todistuksen eläinlääkäriltä käteeni, rupesinkin miettimään kaikenlaista. Haaveita, tulevaisuutta ja sitä miten vaan jaksoi uskoa "kyllä se toinenkin kives sieltä vielä tulee"-puheita.

Kuitenkin jossain vaiheessa tiedostaen, ettei se enää ilmesty. Eihän tuosta mitään jalostuskoiraa olisi tullut, mutta ulkonäöllisesti todella upea rakenteinen ja puhdas väri. Näyttelyissä olisi ollut kiva käydä ja nähdä mitä tuomarit siitä olisivat tykänneet. Ne haaveet on nyt kuitenkin haudattava. 
Luulen että jos olisi saanut vapaaehtoisesti päättää lähteekö pallit vai ei, niin leukkaus olisi ollut itsellekkin pienempi juttu. 

Eihän tämä koirasta yhtään huonompaa tee. Vika on vain mun omassa päässä. Sen tiedän ja myönnän.

Leikkaus itsessään meni ihan hyvin. Piilokives löytyi vatsaontelosta noin tunnin etsimisen jälkeen. Kuulostaapa tuo muuten näin kirjoitettuna pitkältä ajalta.. Haavat on kuitenkin siistit ja reilun viikon päästä voidaan mennä poistattamaan tikit. Kauluria pidetään päässä vain yöllä. Remo antaa niin hyvin haavojen olla rauhassa, ettei päivisin sitä tarvitse kunhan vaan koira on näköetäisyydellä varmuuden vuoksi. Hirveästi ei olla uskallettu heittää mitään lenkkejä, sillä mua pelottaa että tikit repeävät tai tulee jotain muuta takapakkia. 
Sisällä on temppuiltu ja pikku remmilenkeillä korjailtu hihnakäytöstä parempaan suuntaan. Mä kyllä odotan sitä, että tuon voi laskea taas juoksentelemaan metsässä vapaana! Tilanne on otettava kyllä videolle. Silloin repeää varmasti koko koira pelkästään siitä riemusta kun saikkuilut on ohi. :D

PS. Laitoin tänään instaan ja facen valkkariryhmään kuvan 4,5 kuukautta vanhasta Corasta ja hetken päästä tajusin, että sehän täyttää huomenna jo VIISI kuukautta (!!!) Ei voi olla mahdollista. Apua. Mä olen kokoajan ajatellut sen oikeasti olevan vielä vähän yli neljä kuukautta mutta ei, mihin tämä aika menee? 

Ollaan enemmän ja vähemmän aktiivisesti käyty lähikentällä tottistelemassa. Kiitos viime viikkoisen Riottimiitin sain kivoja uusia kikkoja treeneihin.
Keskiviikkona ajoin Coralle pitkästä aikaa myös jäljen. Jälkeilyt meillä on oikeasti olleet tähän asti tosi huonoja. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yritän saada edes pari kertaa viikossa tuolle myös sitä jälkitreeniä. Ehkä tuosta vielä se jälkikoira tulee ;)

"Cora 4,5kk" -kuva :D


perjantai 23. syyskuuta 2016

Puhelin pläjäys









Kuva,  Laura H. 
Täällä ollaan, hengissä kyllä vaikka hissukseen ollaankin oltu.  Remon kanssa saikkuillaan, herralla oli keskiviikkona kastrointi. Yritän saada viikonlopun aikana on omia ajatuksia kasattua päivityksen muodossa tuosta operaatiosta ja saikkuilusta.